Pimenevät illat

Budapestiinkin on tullut syksy. Yhtäkkiä aurinko ei enää teekään päivistä lämpimiä ja pimeys tulee viideltä. Ihmiset pukeutuvat villakangastakkeihin, lähiaukion ravintolat ja kahvilat ovat siivonneet ulkopöytänsä pois ja turisteja on vähemmän kuin vielä joitakin viikkoja sitten. Itsekin huomaan viihtyväni ulkona aina vain vähemmän (mihin toki vaikuttavat lukuisat deadlinet ja yhä vähemmäksi täällä käyvät työpäivät). Silti kaupunki on marraskuisenakin kaunis. Tonavan rantojen upeat valot pääsevät pimeydessä oikeuksiinsa ja keskustan kauniit talot suorastaan sädehtivät myös sateella.

Osuin viikonloppuna kylässä olleiden ystävieni kanssa joenrantaan ja ketjusillalle juuri, kun aurinko alkoi laskea. Tihkusateesta huolimatta viihdyimme paikalla pitkään; hiljalleen syttyvät valot ja tummansininen taivas olivat kuin elokuvasta tai romaanin sivuilta. En ikinä lakkaa ihailemasta sitä, miten kauniisti kaupunki on valaistu, enkä malta odottaa, että näen, miltä jouluvalot täällä näyttävät.

Parlamenttitalo ja Margit híd

Ketjusiltaa

Erszébet híd sekä Pestin rannan taloja

Aikoinaan kävin Budapestissa ensimmäistä kertaa tammikuussa. Saavuin kaupunkiin pimeällä. Kaikkialla oli loskaista, sumuista ja hämärää ja jotenkin aavemaista; tuntui, kuin minkä tahansa kulman takaa saattaisi hypätä eteen jonkinlainen henkimaailman olento, haamu tai vampyyri nyt vähintäänkin. Sittemmin olen nähnyt kaupunkia lähinnä keväisenä tai kesäisenä, jolloin sen ilme on kovin toisenlainen – hilpeämpi ja kuplivampi. Nyt nuo salaperäisemmät tunnelmat ovat taas palanneet, aivan kuin turistien ja juhlijoiden jäljiltä paljon vanhemmat kaupungin asuttajat olisivat taas ottaneet sen haltuunsa. Ja mikäpä siinä, onhan niilläkin vuoronsa.

Oopperatalon sfinksi, taustalla vanha kansallisbaletti, joka on ollut tyhjillään vuosikausia.

Oopperatalo

*****

Olen joskus miettinyt, pitäisikö minun kirjoitella jotakin Budapestin teatterielämästä. En kuitenkaan ole tässä suurikaan ekspertti, ja nyt etenkin musikaalien ja operettien osalta tuon tehtävän on ensiluokkaisesti täyttänyt One Night in Theatre -blogi. Käykäähän lukemassa, jos teatterissakäynti täällä kiinnostaa!

Kloster Maulbronn

Olin taannoin viikonloppulomalla Badenin alueella Etelä-Saksassa tapaamassa poikaystäväni perhettä. Yksi kohteistamme matkan aikana oli samannimisessä pikkukaupungissa sijaitseva Maulbronnin luostari, joka on parhaiten säilynyt Alppien pohjoispuolinen keskiaikainen luostari, ja yleensä parhaiten säilynyt sisterssiläisluostarikokonaisuus Euroopassa. Maulbronn on UNESCO:n maailmanperintökohde ja vaikka se sijaitseekin koko lailla maalla, on paikka ehdottomasti näkemisen arvoinen jos vain liikuskelee lähelläkään noita seutuja. Paitsi että se on todella hieno arkkitehtoonisesti, sijaitsee se myös sisterssiläisluostareille tyypillisesti kauniissa laaksossa – ja Badenille tyypillisesti viiniviljelysten keskellä.

Kuva: Wikimedia Commons

Kloster Maulbronn perustettiin vuonna 1147 ja seuraavan sadan vuoden kuluessa alueelle nousi lukuisia rakennuksia. Uskonpuhdistuksen aikana 1500-luvulla Württembergin herttua lopetti luostarin toiminnan, ja sitä ryösteltiin useaan otteeseen, mutta vuosisadan lopulla sisterssiläiset saivat sen jälleen hallintaansa ja luostariin perustettiin pappisseminaari (kuuluisimmat oppilaat lienevät tähtitieteilijä Johannes Kepler ja kirjailija Hermann Hesse). Tästä eteen päin luostarin vaiheet olivat pitkään melko tuuliset, kun se toisinaan oli sisterssiläisten hallussa, ja toisinaan joutui lakkautetuksi. Vuonna 1807 se sekularisoitiin lopullisesti.

Alueella on varsinaisten luostarirakennusten lisäksi paljon muitakin keskiaikaisia, alueelle tyypilliseen Fachwerk-tyyliin rakennettuja rakennuksia, joissa toimii nykyään muun muassa Maulbronnin raatihuone.

Maallikkoveljien refectorium, joka on konserttisalikäytössä.

Maulbronn oli aikanaan merkittävä suunnannäyttäjä esimerkiksi arkkitehtuurin saralla, sillä sen myötä gotiikka levisi saksankielisille alueille ja muualle pohjoisempaan Eurooppaan. Luostarissa on myös romaanisen tyylisuunnan mukaan rakennettuja osia, mutta gotiikka on vallitsevin piirre.  Muutenkin se oli toki aikanaan alueen merkittävä keskus erityisesti taloudellisesti (sisterssiläisethän ovat tunnettuja erityisesti maanviljelyksen harrastamisesta ja kehittämisestä), mutta samanlaista laajaa kulttuurillista merkitystä kuin joillakin tärkeimmillä italialaisilla luostareilla sillä ei ollut. Ehkä tämän vuoksi Maulbronn ei olekaan kaikkein tunnetuimpien luostareiden joukossa.

Capitolium / Kapitelsaal (onko sille joku suomenkielinen termi?) luostarikirkon vieressä. Oppaamme mukaan yksi teoria tuolle oikean nurkan kololle on, että sen oli tarkoitus esittää Jeesuksen hautaa, jonne patsas kirkkosalin krusifiksistä siirrettiin pääsiäisenä, jotta se saattoi sen jälkeen "ylösnousta". Tiedä häntä onko teoriassa mitään perää, mutta hauska rakennelma joka tapauksessa.

Tällä hetkellä luostari ei ole kaikkein parhaimmassa vierailukunnossa, koska etenkin luostaripuutarhan ja -kirkon alueella tehdään massiivisia korjaustöitä. Hyvä niin, mutta tietysti lukuisat pressut ja rakennustelineet hieman häiritsivät näkymien kauneutta ja autenttisuutta.

 

Luostaria on restauroitu myös 1800-luvulla. Kuvan suihkukaivosta suurin osa on tuon ajan "medievalismin" tuotetta kaikessa romanttisuudessaan. Kaunis se toki silti on.

 

Alueen rakennuksissa toimii myös muutama kahvila ja matkamuistomyymälä. Tällaisen pikku lohikäärme-gargoylen olisin mielelläni ostanut mukaani, mutta EasyJetin käsimatkatavarasäännöt eivät oikein sitä sallineet.

Luostari on avoinna vierailijoille vuoden ympäri, kesäaikaan klo 9-18 ja talvisin klo 9.30-17.30. Saksankielisiä opastettuja kierroksia (jollaiselle kyllä kannattaa osallistua jos vaan yhtään ymmärtää kieltä) on kahdesti päivässä, klo 11.15 ja klo 15, ja muunkielisiä saa ryhmille etukäteen varatessa.

Lisätietoja (ja parempia kuvia):

Luostarin viralliset sivut

UNESCO: Kloster Maulbronn

Wikipedia.de: Kloster Maulbronn