11.5.2013

Várkert bazár

Budapest on mielestäni merkillinen paikka siksi, että vaikka kaupungin yli on kävelty idästä, lännestä ja etelästä, se on aina noussut jaloilleen. Menneisyytensä huomioon ottaen kaupunki on nykyisellään jopa hämmästyttävän siisti ja puleerattu. Samalla täällä on kuitenkin kohteita ja alueita, joiden viehätys on melankolisempaa, joissa menneisyys on todella menneisyyttä. Toisin sanoen: raunioromantiikkaa.


Yksi tällaisista kohteista on ylläolevassa kuvassa menneiden aikojen loistossaan näyttäytyvä Várkert bazár, joka sijaitsee Budan puolella Tonavan ja linnavuoren välissä. Várkert bazárin suunnitteli Budapestin ehkä kuuluisin arkkitehti Miklós Ybl (hänen käsialaansa ovat muun muassa oopperatalo sekä suuri osa Szent Istvánin basilikaa), ja se rakennettiin vuosina 1875–1883. Basaarin tarkoituksena oli yhdistää linnavuori ja joenranta toisiinsa.


Portaikkoa nykyisessä tilassaan.
Alunperin basaari suunniteltiin kaupalliseksi tilaksi, ja siellä oli pieniä liikkeitä ja kioskeja sekä myös asuintaloja. 1880-luvulla siellä toimi naisten työpajoja sekä historiallisten muotokuvien galleria, ja 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alussa rakennukset myös tarjosivat tilat naisten taidekoululle.

Mitäköhän leijona tuumaa tämänhetkisistä olosuhteistaan?

Ilmeisesti basaarin rakenteiden kanssa oli ongelmia jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja sen kunto alkoi heikentyä, ja lisäksi se vahingoittui pahoin toisessa maailmansodassa. Joidenkin lähteiden mukaan sen varsinainen kulta-aika kuitenkin koitti tämän jälkeen. 1960–1980-luvuilla sitä nimitettiin "Ifiparkiksi", ja se toimi tapahtumakeskuksena nuorille. Siellä järjestettiin konsertteja, ja myytiin halpaa olutta, mutta vielä 60-luvulla pukukoodi oli tiukka: miehillä piti olla solmio ja lyhyt tukka, naisilla hame. Basaarin viimeinen, traaginen niitti tuli vuonna 1984. Nuori nainen kuoli ja moni loukkaantui konsertin aikana osan seinää romahdettua heidän päällensä, minkä seurauksena alue suljettiin. Tämän jälkeen basaari on rapistunut rapistumistaan, ja muun muassa UNESCO on listannut sen sadan uhanalaisimman kulttuurimonumentin joukkoon.


Nyt basaarilla on kuitenkin taas toivoa. Sen alue on muodostunut rakennustyömaaksi, ja sitä luvataan uudelleen avattavaksi vuonna 2014. Siitä tavoitellaan kulttuurikeskusta, jossa on ravintoloita, kahviloita, putiikkeja ja myös toimistoja. Valitettavasti taidan itse ehtiä täältä pois juuri ennen avaamista, mutta onpahan taas yksi hyvä syy tulla takaisin!

Patsaat ruususen unessaan

Lisää basaarin korjaussuunnitelmista samoin kuin mainioita (tulevaisuuden)kuvia voi käydä katsomassa täältä. Lisää raunioromantiikkaa basaarin sisältä puolestaan tarjoilee tämä galleria.

1 kommentti:

  1. Mielenkiintoinen postaus! :) Mahtavaa, että rakennus on päädytty entisöimään ennen kuin se olisi rapistunut korjauskelvottomaksi. Entisöimällä vanhaa arvostetaan niin paikallishistoriaa kuin kaupungin katukuvaakin. Sydäntä aina vähän sattuu kun näen vanhaa revittävän säälittä pois uuden tieltä - siitä syystä en pysty lukemaan tätä kirjaa ilman tippaa silmäkulmassa.

    VastaaPoista