Jos tässä parin viikon aikana on johonkin kysymykseen saanut vastata, se on ollut mitä ja miksi. Omasta mielestänihän siinä, että joku päättää lähteä Budapestiin jos vain riittävän hyvä tekosyy löytyy, ei ole mitään kummallista. Ymmärrän silti, että toki aavistuksen epätavallinen ammatinvalintani (tosin olen huono arvioija, koska tunnen kaltaisiani sangen runsaasti) ja kaupunki, joka ei tässä mielessä näyttäydy itsestäänselvänä, herättää kysymyksiä. Ja tietty "What are you doing here?" on aika hyvä keskustelunavaus etenkin muita ulkkareita tavatessa.
No. Vaikka suurin osa tämän lukijoista – tai oikeastaan veikkaan että kaikki – tuntevat minut ihan IRL, ei sitä koskaan tiedä, vaikka blogini saavuttaisi jättimäisen suosion. Haha. Eli ennen kuin päästään tutustumaan Budapestiin tarkemmin, erittäin lyhyt selostus aiheesta mitä ja miksi.
Pari kuukautta sitten kävi niin hassusti, että sain väitöskirjani valmiiksi ja jopa siihen pisteeseen saakka, että se sangen seremoniallisesti hyväksyttiin. Tätä uskalsin kuitenkin odottaa jo joskus viime syksynä, jolloin mieleen juolahti, että väittelemisen jälkeen tarttis varmaan tehdä jotain. Silmiini osui tuolloin Suomen Akatemian hakujulistus, jossa jaettiin apurahoja tutkimustyöhön Unkarissa. Olen tykännyt Budapestista hirmuisesti siitä saakka kun vierailin täällä ensimmäistä kertaa, mikä sai kyseisen rahan hakemisen tuntumaan varsin kutkuttavalta. Toisekseen – ja tämä on se ammatillinen syy – täällä on Central European University eli CEU ja sen Keskiajan tutkimuksen laitos. CEU on vuonna 1991 perustettu yliopisto, jonka rahoituksesta jättimäinen osuus on tullut George Sorokselta. Keskiajan tutkimuksen laitos puolestaan on erittäin arvostettu. Kun nyt vielä sattui niin, että vastaväittäjäkseni päätyi eräs kyseisen laitoksen professoreista ja hän osoittautui varsin halukkaaksi ottamaan minut tänne, oli hakeminen helppo perustella. Kun rahan sitten sain, se oli paitsi paras, myös ainoa vaihtoehto jatkotutkimuksen käynnistämiselle. Niinpä pakkasin tavarani ja hyppäsin aina niin elähdyttävän airBalticin lentokoneeseen.
Työskentelyolosuhteet ovat toisinaan aika jees.
Töiden
puolesta alku on ollut käynnistelyä; olen ehtinyt hylätä yhden
tutkimusaiheen ja toisen kanssa arvon suuntaan ja toiseen. Sen sijaan
väitöskirjan muokkaaminen julkaistavaksi kirjaksi on nyt agendalla,
mutta ei siitä sen enempää. (Paitsi että kaikki joskus mitään
viitoitettua tutkimusta tekevät tietävät, miten hauskaa on muuttaa
reippaasti yli tuhat alaviitettä toisenlaiseen muotoon, kuin missä ne
ovat tähän asti olleet.)
Nyt pakkaamaan. Olen saanut asua kaksi viikkoa pelastavina enkeleinäni toimineiden suomalaisten vierasasunnossa Budan kukkuloilla, mutta huomenna tie vie takaisin keskustaan. Ensin yksi yö jossain hotellin tapaisessa, ja keskiviikkona pääsen "omaan" asuntooni. Mahtavalla paikalla sijaitseva uusbarokilla sisustettu huoneisto bauhaus-talossa, eihän siellä voi kuin viihtyä!
Ja hiukan keskiaikateemaa: Szent István eli Pyhä Tapani oli
Unkarin ensimmäinen kuningas vuosina 1000–1038.
