16.11.2013

Pimenevät illat

Budapestiinkin on tullut syksy. Yhtäkkiä aurinko ei enää teekään päivistä lämpimiä ja pimeys tulee viideltä. Ihmiset pukeutuvat villakangastakkeihin, lähiaukion ravintolat ja kahvilat ovat siivonneet ulkopöytänsä pois ja turisteja on vähemmän kuin vielä joitakin viikkoja sitten. Itsekin huomaan viihtyväni ulkona aina vain vähemmän (mihin toki vaikuttavat lukuisat deadlinet ja yhä vähemmäksi täällä käyvät työpäivät). Silti kaupunki on marraskuisenakin kaunis. Tonavan rantojen upeat valot pääsevät pimeydessä oikeuksiinsa ja keskustan kauniit talot suorastaan sädehtivät myös sateella.


Osuin viikonloppuna kylässä olleiden ystävieni kanssa joenrantaan ja ketjusillalle juuri, kun aurinko alkoi laskea. Tihkusateesta huolimatta viihdyimme paikalla pitkään; hiljalleen syttyvät valot ja tummansininen taivas olivat kuin elokuvasta tai romaanin sivuilta. En ikinä lakkaa ihailemasta sitä, miten kauniisti kaupunki on valaistu, enkä malta odottaa, että näen, miltä jouluvalot täällä näyttävät.

Parlamenttitalo ja Margit híd

Ketjusiltaa



Erszébet híd sekä Pestin rannan taloja

Aikoinaan kävin Budapestissa ensimmäistä kertaa tammikuussa. Saavuin kaupunkiin pimeällä. Kaikkialla oli loskaista, sumuista ja hämärää ja jotenkin aavemaista; tuntui, kuin minkä tahansa kulman takaa saattaisi hypätä eteen jonkinlainen henkimaailman olento, haamu tai vampyyri nyt vähintäänkin. Sittemmin olen nähnyt kaupunkia lähinnä keväisenä tai kesäisenä, jolloin sen ilme on kovin toisenlainen – hilpeämpi ja kuplivampi. Nyt nuo salaperäisemmät tunnelmat ovat taas palanneet, aivan kuin turistien ja juhlijoiden jäljiltä paljon vanhemmat kaupungin asuttajat olisivat taas ottaneet sen haltuunsa. Ja mikäpä siinä, onhan niilläkin vuoronsa.

Oopperatalon sfinksi, taustalla vanha kansallisbaletti, joka on ollut tyhjillään vuosikausia.

Oopperatalo


*****

Olen joskus miettinyt, pitäisikö minun kirjoitella jotakin Budapestin teatterielämästä. En kuitenkaan ole tässä suurikaan ekspertti, ja nyt etenkin musikaalien ja operettien osalta tuon tehtävän on ensiluokkaisesti täyttänyt One Night in Theatre -blogi. Käykäähän lukemassa, jos teatterissakäynti täällä kiinnostaa!

1 kommentti:

  1. Minusta juuri syksy on kaikkein tunnelmallisin (jos ei oteta huomioon sitä loskaa ja märkyyttä) vuodenaika. Kun illat pimenevät ja valot sytytetään on ihana vain katsella pimeyttä halkovia valopilkkuja. Tähdet alkavat taas erottua sametinpehmeässä yössä. Syksyisin minusta kuoriutuu pieni tirkistelijä. Kun ulkona on pimeää on jännittävää hieman kurkistella ihmisten valaistuihin koteihin ja nähdä millaisia ihmisiä niissä asuu. Niinkuin sanoitkin, syksyisin aukeaa täysin uudenlainen kaupunki, missä tahansa. Siksi nuo kuvat hämärtyvästä Budapestistäkin ovat minusta kauniita. Ja kun syksy saapuu, se tarkoittaa että ihan kohta on joulu ja voi taas sytyttää sadat pienet jouluvalot!

    VastaaPoista