Dohány-kadun synagoga, joka tunnetaan myös nimellä Suuri synagoga, on yksi Budapestin tärkeimpiä nähtävyyksiä. Se sijaitsee Pestin vanhalla juutalaisaluella VII kaupunginosassa. Synagogaan järjestetään eri kielillä opastettuja kierroksia puolen tunnin välein. En osaa sanoa, onko tilanne samanlainen talvisaikaan, mutta ainakin vielä syyskuussa aivan tavallisena arkipäivänä lippuja sai jonottaa tovin jos toisenkin. Synagogan edestä lähtee myös pidempiä, 2,5 tunnin kierroksia, joiden aikana kävellään juutalaisalueella ja vieraillaan kahdessa muussakin synagogassa. Osallistuimme lyhyemmälle kierrokselle synagogassa ja sen alueella olevalla hautausmaalla / muistopuutarhassa, ja suosittelen samaa muillekin vierailijoille. Kierros ei ollut pitkä, mutta paikasta sai näin huomattavasti enemmän irti.
Synagoga on valmistunut vuonna 1859. Se on Euroopan suurin synagoga ja maailmankin mittapuulla suurimpien joukossa muutaman Lähi-Idässä ja New Yorkissa sijaitsevan synagogan jälkeen. Paikkoja on 2964 ihmiselle. Budapestin juutalaisväestö kasvoi suorastaan räjähdysmäisesti 1800-luvun aikana, ja valtava kokoontumispaikka seurakunnalle oli siis suorastaan välttämättömyys. Synagoga on rakennustyyliltään uusmaurilainen, ja sen koristeluiden esimerkkinä on ollut muun muassa Alhambra. Oppaamme mukaan juutalaisessa rakennustaiteessa nimenomaan tuon ajan Espanjasta on usein otettu mallia. Tähän yhtenä selityksenä pidetään, että monikulttuurisessa islamilaisessa Espanjassa myös juutalaisten asema oli varsin hyvä.
Budapestin ja Unkarin juutalaiset kuuluvat pääosin neologiseen suuntaukseen. 1800-luvun puolivälissä uskontoa uudistettiin huomattavan paljon, mihin osasyynä oli pyrkimys saada täydet kansalaisoikeudet pitkän sortoajan jälkeen. Tämä saavutettiinkin vuonna 1849, ja vaikkeivät ongelmat kadonneet, oli juutalaisten asema Unkarissa kuitenkin melko hyvä. Neologismi näkyy synagogassa muun muassa siinä, että se muistuttaa arkkitehtuuriltaan varsin paljon kristillisiä kirkkoja. Oppaamme sanoi, että tämä oli aivan tietoista pyrkimystä tehdä juutalaisuudesta helpommin lähestyttävä valtaväestölle. Synagogassa on muun muassa kaksi erehdyttävästi saarnastuolilta näyttävää rakennelmaa, joita käytetään lähinnä valaisemiseen ja nykyään esimerkiksi konserttien äänittämisessä mikrofonien paikkoina. Synagoga onkin nykyään myös vireä kulttuurikeskus, jossa järjestetään paljon kaikenlaisia tapahtumia.
Synagogan alueella on pieni hautausmaa ja muistopuutarha. Hautausmaan sijaitseminen synagogan yhteydessä on harvinaista, mutta tässä tapauksessa syyt juontavat historian tapahtumista. Vuonna 1944 synagoga oli gheton alueella, ja hautausmaalle on haudattu yli 2 000 ihmistä, jotka kuolivat ghetossa nälkään ja tauteihin talven 1944–1945 aikana. Neuvostojoukot löysivät ruumiit vapauttaessaan kaupungin 1945. Suurta osaa heistä ei pystytty identifioimaan, mutta omaiset ovat pystyttäneet muistokiviä hautojen ympärille.
Uhrien muistoksi hautausmaan vieressä on myös Raoul Wallenbergin mukaan nimetty pieni muistopuutarha. Wallenberg oli ruotsalainen diplomaatti, joka sodan aikana pelasti kymmeniä tuhansia juutalaisia joutumasta keskitysleireille. Tästä huolimatta hän kuoli lopulta hämärissä oloissa neuvostoliittolaisten käsissä, mutta syytä hänen telotukselleen ei vieläkään täysin tiedetä. Puutarhassa on unkarilaisten holokaustin uhrien muistolle pystytetty taideteos, itkupaju, jonka on suunnitellut yksi unkarin merkittävimmistä nykytaiteilijoista, Imre Varga. Itkupajun "lehtiin" on kaiverrettu vainoissa kuolleiden nimiä.
Alueella on myös matkamuistomyymälä - missäpä ei olisi – sekä museo. Museossa on esillä lähinnä uskonnollista esineistöä viimeisen parinsadan vuoden ajalta sekä pieni valokuvanäyttely toisen maailmansodan ajan tapahtumista. Vaikka näyttely oli varsin suppea, ei sen jälkeen hetkeen hymyilyttänyt... En ole ikinä käynyt milläkään keskitysleirillä ja mietin taas, että pitäisi ehkä, mutta jos jo pari valokuvaa tekee olon sairaaksi, en tiedä miten pitkään moisesta menisi toipua.
Päätimme turistikeikan lounaalla
Macesz Huszár -nimisessä juutalaisessa bistrossa. Oma ruokani edustalla on nimeltää shakshuka, joka on juutalaistyylinen ratatouille kera suuren sipuli- ja kananmunamäärän. Poikaystävän ruuan nimestä ei ole mitään käsitystä, mutta siinä oli hirveä määrä erilaisia papuja, hanhea sekä perin kotoisalta maistuvia etikkapunajuuria. Ei ehkä ateriana paras syömäni mutta kiinnostava kylläkin, ja ravintola itsessään oli viehättävä ja palvelu erinomaista.
