8.9.2013

Festareilla

Nyt on luvassa tosi huonoja kännykkäkuvia ja armotonta Photoshop-filtteröintiä. Josko seuraavaa päivitystä varten kävisin taas kuvaamassa kunnolla... Mutta toisaalta tämän viikonlopun aktiviteetit eivät kaivanneet kameraa, hyvä että muistin edes ottaa muistoksi muutaman kännykkäräpsyn.

Ensimmäinen viikko täällä on siis takana, ja viikonloppuna tapasin paluuni jälkeen ensimmäistä kertaa täkäläisiä kavereita festaroinnin merkeissä. Perjantaina suuntasin Népliget-puistoon festivaaleille, joilla ymmärtääkseni on ideana koota yhteen jos jonkinnäköistä musiikkityyliä, ruoan, juoman ja karamellin myyjää, karusellia ja törmäilyautoa. Varsinainen koko perheen tapahtuma siis. Minulla ja ystävälläni oli tarkoituksena käydä katsomassa paikallisia metallibändejä, jotka soittivat yhdellä lavoista.

Ei oikein kamera pystynyt näihin yökuviin, mutta nuo kirjavat läiskät ovat bändi, uskokaa kun sanon.

Siitä on hetki, kun olen viimeksi ollut minkäänasteisella metallikeikalla, joten kaipa tämä oli jonkinlainen paluu nuoruuteen Budapestissa. Mutta hauskaa oli, ja tunnelma just niin välitön kuin kyseisen genren piirissä tuppaa olemaan. Tunnetuin paikallinen suuruus taisi olla Wisdom, joka soitti tasokkaan joskin varsin lyhyeksi jääneen setin. Kai tuo olisi luokiteltavissa powermetalliksi tai rockiksi tai joksikin sellaiseksi. Aika hilpeää tavaraa suurella paatoksella, dramatiikalla ja ylikireillä nahkahousuilla höystettynä.


Lapsille tarkoitetut kojut ja laitteet olivat tähän aikaan illasta jo hiljaiset. Ja itseänikin houkutteli paikallinen valkkari tikkareita enemmän...

Kuvan antamasta vaikutelmasta huolimatta täällä halvan alkoholin maassa festareillakin on näemmä varsin siisti meininki.

Lauantaina vuorossa oli niinikään festarit, mutta tällä kertaa olut-sellaiset. Lyhyen Budapestissa oloni aikana olen jo saanut huomata, että unkarilaiset tykkäävät erilaisista tapahtumista ja festareista ja vaikuttavat lisäksi olevan varsin taitavia niiden järjestämisessä. Nämä festivaalit sijaitsivat Jószefváros-kaupunginosassa. Muutamien aukioiden ja kortteleiden alue oli täynnä pieniä kojuja ja telttoja, joissa myytiin jos jonkinlaisia oluita. Seurueemme maistoi muun muassa baanani-, suklaa- ja sitruunaolutta (jotka ehkä suklaata lukuun ottamatta eivät kyllä olleet laulun arvoisia). Unkari ei ole mikään varsinainen olutmaa, ja näilläkin festareilla suurin osa myytävistä tuotteista tuli muualta.



Suomalaisena kai aina kiinnittyy huomio siihen, miten a) vapaata olut/alkoholikulttuuri näissä maissa on ja b) miten vähän minkäänlaisia käytöshäiriöitä silti esiintyy. Nytkin ihmiset istuskelivat kaduilla ja kuljeskelivat olutlasit käsissään jopa kojusta toiseen (moni varmaan muistaa taannoisen helsinkiläisen kauppahallijupakan). Tunnelma oli leppoisa ja kiireetön.


Monista kojuista sai myös ruokaa – joskin varsin lihaisaa sellaista. Tämä hirvenpää (saattaa kyllä olla jokin muukin eläin, luurankotuntemukseni on aika huono) esimerkiksi vartioi mausteisia makkaroita ja rasvassa käristettyä hanhenrasvaa. Terveelliseltä kuulostaa!


Budapest on tunnettu erilaisista raunio- ja puutarhabaareista, joista minun pitää kirjoittaa joskus erikseen. Olutfestaripäivämme päättyi yhteen aivan vahingossa löytämäämme, jonka nimestä minulla ei ole mitään käsitystä. Ehkä löydän sinne vielä takaisinkin.

Nyt pitäisi kai palata normaaliin päiväjärjestykseen tiskien ja latinan pariin. Mutta onpahan tullut virkistäydyttyä ja palautettua mieleen, miten valtavan hieno ja elävä tämä kaupunki on!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti