Szentendre

 

Szentendre on Budapestin lähellä sijaitseva pieni kaupunki, jossa olin suunnitellut jo jonkin aikaa käyväni. Nyt kun Virallinen Matkaseurani oli käymässä kaupungissa, päätimme tehdä nopean päiväretken paikan päälle. Szentendre (jonka nimi muuten tulee keskiaikaisen latinan nimestä Sankt Andrae) on kuuluisa erityisesti viehättävästä barokkiarkkitehtuuristaan sekä nykyään kaupungissa asuvista lukuisista taitelijoista. 1500-luvulta alkaen kaupunki on ollut tunnettu Unkarin serbialaisväestön keskuksena, ja ympäröivillä alueilla on asunut myös paljon bulgarialaisia. Ottomaanivallan aikana serbialaisasutus pääsääntöisesti katosi, mutta 1700-luvulta alkaen kaupunkia asuttivat jälleen lukuisat serbialaiset, kroatialaiset, slovakialaiset ja kreikkalaiset. Sanotaankin, että näiden kansojen vaikutus näkyy yhä kaupungin jossain määrin eteläeurooppalaisessa tai välimerellisessä ulkoasussa.

  

 

Itseäni kaupungissa viehätti etenkin sen arkkitehtuuri. Keskusta on säilynyt sangen tyylipuhtaana, ja talot ja kadut ovat sievästi kunnostettuja. Szentendressä on myös lukuisia museoita (mm. kaupungin ulkopuolella sijaitseva ulkoilmamuseo sekä Károly Ferenczy -taidemuseo). Olimme kuitenkin liikkeellä niin tiukalla aikataululla, että museokäynnit jäivät välistä ja keskityimme kaupungin katselemiseen ja kahvinjuontiin.

 

 

Fő tér -nimisellä keskusaukiolla historian synkemmistä vaiheista kertoo risti, joka on pystytetty 1700-luvun lopulla kiitokseksi kaupungin selvittyä alueella riehuneesta ruttoepidemiasta. Salakuuntelemamme saksalaisen turistiryhmän oppaan mukaan sen alle olisi haudattu kasvot alaspäin yksi ruton uhreista, mutta tästä en ensi hätään onnistunut löytämään lisätietoa. 

 

Ainakin tähän aikaan vuodesta kaupunki vaikutti olevan aikamoinen turistirysä. Liikkeistä suuri osa oli matkamuistomyymälöitä, ja vaikka joukkoon mahtui muutama design-yritys ja taidekauppa, en itse ainakaan kaiken turistikrääsän keskellä tuntenut suurta halua mennä sisälle muihinkaan liikkeisiin. Varsinainen ostoskaupunki se ei siis ole, paitsi jos on innostunut matkamuistoista ja / tai kestää ihmispaljouden; silloin design-puoleltakin saattaa varmasti löytää jotakin kiinnostavaa. Luulen, että turistien suuri määrä on myös selityksenä rantakahvilan tarjoamaan surkeimpaan melangen nimellä kutsuttuun juomaan, johon olen tähän mennessä törmännyt. Paitsi että siitä puuttui maitokahvista melangen tekevä hunaja, oli se myös kylmää. (Toinen kahvila sitten pelasti tilanteen, kuten kuvasta ylempänä näkyy. Minulla on suurena suunnitelmana tehdä empiirinen melange-koe täällä ollessani.)

Yritimme myös käydä katsomassa kirkkoja, mutta hieman huonolla menestyksellä, kuten kunnon keskiajan- ja renessanssin tutkijoiden kuuluukin. Ylläolevissa kuvissa on Belgraden katedraali, joka oli Unkarin serbialaisten ortodoksien piispanistuin. Katedraali valmistui vuonna 1764 ja olikin ulkoapäin aika vaikuttavan näköinen. Sen sijaan sisäänpääsymaksu oli aikamoinen, joten annoimme asian olla.

Alemmissa kuvissa taas on Pyhän Johanneksen kirkko, joka on roomalaiskatolinen kirkko ja Szentendren vanhin rakennus. Arkeologisten tutkimusten mukaan sen ensimmäiset rakennusvaiheet sijoittuvat 1200-luvulle. 1300-luvulla rakennus sai goottilaisen muodon, mutta ottomaaniaikana se tuhoutui lähes täysin. Barokkiulkoasu on peräisin kahdesta eri rakennusvaiheesta 1700-luvulta. Tähän kirkkoon selvisimme sisälle asti, mutta koska kaupungissa mitä ilmeisimmin vietetään jonkinasteista siestaa hyvinkin uskollisesti, vierailulle oli aikaa kokonainen yksi minuutti. No, ehti siinäkin yhden kuvan fescoista räpsäistä.

 

Myös Johannes Paavali II yhden kirkoista pihalla kehottaa matkustamaan Szentendreen. Kaupunkiin pääsee todella kätevästi Budapestista. Batthyáni tér -metroasemalta lähtee Hév-nimellä kutsuttu maanalainen juna (joka tosin kulkee maan alla kahden pysäkinvälin verran), eikä matka maksanut montaakaan sataa forinttia. Matka-aika Batthyáni tériltä on n. 45 minuuttia.

Lisätietoja: Szentendren kaupungin matkailusivusto